]]>
Säälittävää oli myös se että, ihan jokainen rakennus oli sotkettu seinämaalauksilla ja kirjoituksilla, lisäksi kaikki oli rikottu,ikkunat, kalusteet ym. No sitä on enään myöhäistä surra, tuhottu mikä tuhottu, onneksi kuvat jäävät muistoksi ja niistä saa jonkinlaisen käsityksen siitä miten ihana paikka joskus oli.
Antaa kuvien puhua puolestaan, tässä muutama kuva reissustaani.
Kaunis ja tunnelmallinen rantasauna
Kaikki vaan rikki ja ulos,se on ollut jollekkin mukavaa ajankulua
]]>
Miten lohduttoman yksin tuo kaunis ja vanha keinutuoli on. Keinutuolin muotoilu on sitä luokkaa että siinä on varmasti ollut mukava istuskella. Voin kuvitella, aina kun joku lapsista kiipesi keinuun luovutti hän mukisematta paikan talon vanhukselle jolla oli oikeus siinä istua lupaa kysymättä. Muistan oman mummolan keinun joka oli kuin mittatilaustyönä tehty pientä Helmimummuani varten, muistan miten ihana siinä oli istua ja sen kun mummu halusi siihen tulla nousin reippaasti pois tieltä. Keinun takana harjasin ja letitin saunan jälkeen mummun hiukset, palmikko ei ollut järin paksu mutta minun mielestä se oli kaunis. Muistan myös tapauksen kun mummua säikyteltiin kallistamalla keinua rajusti taaksepäin, mummu ei suuttunut koskaan, nauroi vain niin että pömppömaha hytkyi, kunnes eräänä päivänä kallistus oli liian raju, keinun jalat katsesivat ja mummu tömähti lattialle, oli siinä naurussa pitelemistä, mummua ei onneksi sattunut ja keinu korjattiin ammattitaidolla :)
]]>
Kävin tämän talon kuvaamassa vaan en uskaltanut mennä sisälle, tämä on siis surmat tehneen miehen vanha asunto, hän on tuomionsa kärsinyt ja ei siitä enempää mutta tarina on jäänyt elämään, tässä tarina:
LÄHTEET: Pohjolan poliisi kertoo 1998 (s. 157-166) ja HS arkisto
Tapahtui 19. elokuuta 1995 Kankaanpäässä Jämintiellä. Valokuvataiteilija Pekka Kalevi Kalliomäki, 46, ampui hyvin tuntemansa yrittäjä-taiteilija-pariskunnan Marjatta ja Matti Kärjen. Kärjen pariskunnan ruumiit löysi kaksi Kankaanpään taidekoulun oppilasta 24. elokuuta. Kyseiset opiskelijat asuivat vuokralla Kärkien omistamassa vanhemmassa talossa. He olivat menneet surmataloon sisälle pienestä sivuikkunasta ja havainneet asunnossa verta.
Koko tapahtumaketju oli saanut alkunsa kadonneesta kultakellosta ja ranneketjusta. Pari päivää ennen surmatöitä Matti Kärki oli tehnyt rikosilmoituksen edellä mainituista, oman arvionsa mukaan noin 60 000 markan arvoisista tavaroista. Ne olivat hävinneet viikkoa aiemmin, jolloin Pekka Kalliomäki oli vieraillut heillä vaimonsa ja virolaisen naisen kanssa. Mainittuja tavaroita ei kuitenkaan löytynyt Kalliomäiltä eikä virottarelta. Pekka Kalliomäki vihjasi poliisille jopa vakuutuspetoksen mahdollisuudesta ja syytti Matti Kärkeä väärästä ilmiannosta. Kalliomäki oli hyvin suuttunut ja lateli useita peiteltyjä tappouhkauksia Kärkeä kohtaan. Kalliomäiltä meni rikosepäilyn vuoksi suunniteltu Viron matka sivu suun.
Pekka Kalliomäki vangittiin poissaolevana ja etsintäkuulutettiin. Samalla vangittiin Kalliomäen kiinniotettu vaimo epäiltynä avunannosta veritöihin. Kalliomäen ajojahti sai runsaasti palstatilaa lehdistössä. Kankaanpäässä kaksoissurma aiheutti valtavan kohun, koska kyseisessä kaupungissa ei tapahdu edes yhtä henkirikosta vuosittain. Lisää kohua aiheutti se, että tapauksen osapuolet olivat tunnettuja paikkakunnalla.
Kalliomäellä oli siis usean päivän etumatka. Saatiin selville, että hän oli liikkeellä punaisella Talbot Horizon -autolla ja aseistautunut. Tämä edellä mainittu auto löytyi Viitasaaresta syyskuun alkupuolella. Kalliomäki oli anastanut tämän auton tilalle vaimonsa entisen työpaikan pihamaalta valkoisen Opel Corsan. Etsintäkuulutus laajennettiin lopulta Viroon ja muihin pohjoismaihin.
Kaksi partioautoa tavoitti Pekka Kalliomäen illalla 3. syyskuuta Runon ja rajan tieltä 18 kilometriä Lieksasta itään. Kalliomäellä oli autossa kaksi pistoolia (kaliibereiltaan 7,65 ja 6,35) sekä pienoiskivääri ja panoksia noin 300 kpl. Hän ei kuitenkaan tehnyt pidätettäessä vastarintaa ja vaikuttikin helpottuneelta kiinniotostaan.
Kalliomäki myönsi surmatyöt. Hän kiisti kuitenkin harkinneensa tekoja etukäteen, vaan tilanne riistäytyi käsistä ja sitten tuli musta hetki. Hän kertoi olleensa humalassa ja psykoosissa. Ajatuksistaan tekohetkellä Kalliomäki kertoi korvissaan kohisseen kuin suihkukone ja tapahtumien edenneen vääjäämättä kuin kauhuelokuvassa, eikä hänellä ollut mahdollisuutta enää vaikuttaa tapahtumien kulkuun.
Kalliomäen vaimo vapautettiin tutkintavankeudesta eikä häntä kohtaan nostettu syytteitä. Ikaalisten käräjäoikeudessa syyttäjä Mika Letonen vaati Pekka Kalliomäelle rangaistusta Matti Kärjen murhasta ja Marjatta Kärjen taposta. Kalliomäki passitettiin vastustuksestaan huolimatta mielentilatutkimukseen, joka totesi hänet syyntakeettomaksi. Vankilan sijasta valokuvataiteilija lähti mielisairaalaan.
Keväällä 1996 Kärkien poika ryhtyi kevättöihin vanhemmiltaan perimänsä talon pihassa Kankaanpäässä. Hän löysi ketjun ja kellon talon terassilta, puutarhatuolien istuintyynykasan alta.
Tämä reissu jäi ikuisesti mieleeni. Lähdin tavanomaiselle valokuvaus lenkilleni ja päätin poiketa lempi autiotalollani. Tällä kertaa päätin keskittyä ulkorakennuksiin, en siis tähän päärakennukseen jonka reviiriä viirupöllöäiti vahti. Menin ulkovarastoon takakautta, siinä oli sisäänkäynti sellainen josta voisi esim. ajaa traktorilla läpi, hyvä että vaistoni käski menemään takapuolelta ulkorakennusta. Heti kun astuin sisään kuulin vasemmalta puolelta korvani kohdalta piipitystä ja en ehtinyt sitä enempää pohtimaan kun takaraivooni iskeytyi jotain, lippikseni lensi melkein ulos asti, silmissä välähti ja horjuin eteenpäin, silloin pääni yli lensi valtava lintu, äänettömästi, takaraivooni oli iskenyt viirupöllö naaras joka suojeli poikasten pesää ulkorakennuksessa. Isku oli valtava, takaraivoon alkoi nousemaan kuhmu ja sinne jäi kaksi pikkuisen tihkuvaa kynnenreikää, olin ihan sekaisin uskomattomasta luonnonilmiöstä, tärisin innosta ja mietin mikä onni että menin ulkorakennukseen takakautta, jos olisin mennyt etukautta pöllöäiti olisi tullut naamaani ja se olisikin ollu pahempi asia.
Lähdin kotiin tohkeissani jaa päätin palata putken kanssa seuraavana päivänä, se kannatti, pöllöäiti oli odottamassa minua autiotalon ikkunalaudalla arabian pekkakannun vieressä, olin kuvannut kannua aikaisemmin ikkuna kehyksenä. Kokemus oli ikimuistoinen p.s tämä kuva eteni vuoden luontokuvakisassa semifinaaliin asti :)
]]>
Ikkkunoista puhaltaa kylmä viima sisään, nurkissa kahisee muuten on hiljaista, kuulen vain oman hengityksen ja askeleeni jotka kulkevat lasinpalojen päällä. Tässä talossa on aina niin outo tunnelma, talo ei ole syrjässä mutta silti se tuntuu olevan niin yksinäinen. Tunnelma on yhtäaikaa rauhallinen ja jännittynyt. Kotona tehdessäni kuvia huomasin syyn outoon tunnelmaan, ikkunalaudalla olevassa kolmioin muotoisessa lasinpalasessa on kasvot jotka eivät ole minun kasvot, otin tämän kuvan huoneen toisesta laidasta zoomia käyttäen, lasin pala on myös kallellaan ikkunaan päin, kuvassa on kaitakasvoinen nuori nainen , hänellä on melko totiset kasvot, ihokarvani nousee pystyyn, olen kokenut jotain ainulaatuista.
Tässä rajattu kuva jossa kasvot erottuvat selkeämmin.
]]>
Ensilumi leijailee maahan ja tuuli vinkuu vanhojen hirsien väleistä. Pahnojen seasta kuulen rapinaa ja se saa jotenkin mieleni ilahtumaan ja olon tuntumaan lämpöiseltä, ei ole tämäkään lato turhaan täällä, se tarjoaa monelle pienelle metsäneläjälle lämpöisen suojan talveksi. Mennyt aika huokuu ympärillä, ovi on pudonnut pois paikoiltaan ja aika on pysähtynyt. Jotenkin tämä kuva saa minut myöskin romanttiselle tuulelle, tulee mieleen entisaikojen salarakastavaiset jotka hakivat piilopaikkoja juuri tälläisista paikoista, joskin silloin ladoissa oli aitoa hyvän tuoksuista heinää eikä kovia nykyaikaisia olkipaaleja. Rakastan näitä retkiäni jossa pääsen hetkeksi palaamaan ajasta taaksepäin, aikaan jolloin ihminen käytti enemmän omia vaistojaan ja taitojaan, ei se helppoa ollut mutta ei se tunnu olevan helppoa tämä nykyelämän menokaan :)
]]>