Ensilumi leijailee maahan ja tuuli vinkuu vanhojen hirsien väleistä. Pahnojen seasta kuulen rapinaa ja se saa jotenkin mieleni ilahtumaan ja olon tuntumaan lämpöiseltä, ei ole tämäkään lato turhaan täällä, se tarjoaa monelle pienelle metsäneläjälle lämpöisen suojan talveksi. Mennyt aika huokuu ympärillä, ovi on pudonnut pois paikoiltaan ja aika on pysähtynyt.  Jotenkin tämä kuva saa minut myöskin romanttiselle tuulelle, tulee mieleen entisaikojen salarakastavaiset jotka hakivat piilopaikkoja juuri tälläisista paikoista, joskin silloin  ladoissa oli aitoa hyvän tuoksuista heinää eikä kovia nykyaikaisia olkipaaleja. Rakastan näitä retkiäni jossa pääsen hetkeksi palaamaan ajasta taaksepäin, aikaan jolloin ihminen käytti enemmän omia vaistojaan ja taitojaan, ei se helppoa ollut mutta ei se tunnu olevan helppoa tämä nykyelämän menokaan :)