Miten lohduttoman yksin tuo kaunis ja vanha keinutuoli on. Keinutuolin muotoilu on sitä luokkaa että siinä on varmasti ollut mukava istuskella. Voin kuvitella, aina kun joku lapsista kiipesi keinuun luovutti hän mukisematta paikan talon vanhukselle jolla oli oikeus siinä istua lupaa kysymättä. Muistan oman mummolan keinun joka oli kuin mittatilaustyönä tehty pientä Helmimummuani varten, muistan miten ihana siinä oli istua ja sen kun mummu halusi siihen tulla nousin reippaasti pois tieltä. Keinun takana harjasin ja letitin saunan jälkeen mummun hiukset, palmikko ei ollut järin paksu mutta minun mielestä se oli kaunis. Muistan myös tapauksen kun mummua  säikyteltiin kallistamalla keinua rajusti taaksepäin, mummu ei suuttunut koskaan, nauroi vain niin että pömppömaha hytkyi, kunnes eräänä päivänä kallistus oli liian raju, keinun jalat katsesivat ja mummu tömähti lattialle, oli siinä naurussa pitelemistä, mummua ei onneksi sattunut ja  keinu korjattiin ammattitaidolla  :)